Counting Crows kannustaa käyttäjiä lataamaan osan uuden levynsä biiseistä BitTorrentilla

Samaan aikaan, kun Suomen teleoperaattorit on määrätty luovuttamaan Robinin levyjä jakaneiden käyttäjien tietoja oikeuden määräyksellä, ainakin yksi nousee vastaan: mm. Mr. Jones, Round here ja Mrs. Potter’s Lullaby hittibiiseistään tunnettu amerikkalaisbändi Counting Crows kannustaa lehdistötiedotteessaan fanejaan lataamaan “BitTorrent bundlen”, joka sisältää kappaleita uudelta levyltä Underwater Sunshine, tietokoneen taustakuvia sekä vokalisti Adam Duritzin kommentteja uuden levyn biiseihin. Näyttäisi siltä, että tämä bändi on tosissaan päättänyt uida virran mukana enemmän kuin vastaan..

Counting Crowsin uutiskirje asiasta päiväyksellä 14.5.2012:

Counting Crows + BitTorrent partner for FREE download bundle

Soooooooo…WTF? What are we thinking?

That was the reaction of some of my friends when I told them we were
giving a chunk of our album away to BitTorrent
for free downloads. The major labels will tell you that P2P is killing
the record biz, after all. But the record biz is not OUR biz. We are
interested in making and listening to music we love. We are invested in
connecting as many people as possible to as much music as there is. The
labels are packaging nostalgia for something that never existed and they
are lost. They are investing in dodo futures and getting exactly what
they paid for.

Our aim, since we wrote our first songs, has always been the same: to
connect. I remember discovering the Counting Crows Message Board on AOL
back in 1995 and realizing what it meant that something like that
existed. Here was a way to simply talk to people. Here was a way to
connect to anyone anywhere anytime. It was the cure for Babel — and it
was just the beginning. In our job at the time, they told us there were
only really two ways to connect: you could bribe radio stations to play
your record or you could bribe record stores to carry it. No direct
connection at all between the music and the people – just these entities
taking bribes and promising to “pass it on”. The message boards promised
a different kind of connection, more personal, more immediate — just
more.

As the Internet expanded through P2P, MySpace, Facebook, Twitter,
Foursquare, etc…, you realized it was all just connections. You can say
some of them were good and some were bad but trying to brand an
overreaching moral judgment onto something as ubiquitous as the Internet
is kind of small minded. It’s all a way of connecting. Is there a hole in
the dike and is some of the $ you used to pocket draining out through
that hole? Yup. In fact, there are actually about a billion of those
holes so you can’t plug them. Now does it really seem like the solution
is to dig another hole so you can stick your head in it and pretend like
none of this is happening?

Not to me.

Because that hole is a conduit and that conduit goes somewhere and that
somewhere is straight to all those people I’ve been talking to on
Facebook and Twitter and all the way back to that message board.
Underneath it all, it’s still people choosing to connect. It’s no wonder
the record companies can’t see the upside to this – they were never
interested in bothering to connect to people in the first place. They
only saw the bribery. They paid for the fix and placed their bets
accordingly. I can see why it pissed them off when it stopped working as
well. Imagine, all those people choosing for themselves instead of buying
the records we paid the radio to tell them they should buy.

We imagine just that. And we leave it up to you. There are 150 million
users on BitTorrent. 150 million INTERESTED people (or they wouldn’t be
here). 150 million people interested in watching a movie or playing a
game or reading a book…or listening to a song. And you don’t have to
bribe them to do it!

You just have to give them a choice.

I’m not going to pretend there wasn’t a downside to people stealing
records but if you can’t see the upside to an audience of 150 million
listeners, then you’re too dumb to be reading this anyway. These are our
new radio stations. Nobody’s carrying a boombox on their shoulder
waiting for you to tell them what they can listen to anymore. But everyone has
an iPod in their pocket and a choice. Everyone. So we’re going to give them some songs
they can put in their pocket and then let them choose for themselves.
Listen to it once, twice, a thousand times, or not at all. It’s up to
you. You should only like it if you like it. If you don’t, that’s cool.
Not everything is for everyone. We’d be just as happy to recommend some
other music to you either way. There’s so much great stuff out there and
a lot of these people are our friends. We’d like to help you connect.
Isn’t that what everybody wants anyway?

Käytä maksaessasi tarjouskoodia xYywtbAa ja saat ilmaiset toimituskulut

CDON:istä löydät mm. seuraavat kitaransoittoon ja musiikkiin liittyvät tuotteet:

• CD:t
• musiikki-DVD:t
• Kitaran soitto-oppaat, sointukirjat ja muut musiikkikirjat
• Bändipaidat ja fanituotteet
• Kodinelektroniikkaa

Käytä maksaessasi tätä alennuskoodia ja saat toimituskulut maksutta: xYywtbAa

–> Siirry kauppaan ja tilaa

Kliinistä. Steriiliä. Siloteltua. Väsähtänyttä.

Tänä iltana nähtiin Helsingin Jäähallissa kaksi tämän päivän vaihtoehtorokin kuumahkoa nimeä, kun viime vuonna viidennen studioalbuminsa Time of my life julkaissut 3 Doors Down sekä seitsemän studioalbumia julkaissut Seether esiintyivät Helsingin vanhassa Jäähallissa.

Erityisesti 3 Doors Down (3DD) on soinut viime vuosina ahkeraan radiossa. Bändin tunnetuimpia hittejä ovat mm. Kryptonite, Here without you, It’s not my time, Let me go sekä When I’m Gone. Tunnettuja hittejä kuultiin myös tänä iltana.

Seether puolestaan on suurelle yleisölle jonkin verran tuntematon, vaikka heidänkin kappaleita on Suomen radiotaajuuksilla soitettu. Tunnetuimpina sinkkuina Evanescencen vokalistin Amy Leen kanssa duettona laulettu Broken, Fake it sekä coverversio George Michaelin Careless Whisperistä.

Sitten itse tiimellyksestä..

Seetherin suoritus

Shaun Morgan - Seether - The Gift. Bändin parasta antia tänä iltana.

Alunperin etelä-afrikkalainen Seether aloitti illan lämppärinä ja teki työtä käskettyä. Lämppärin duuni on lämmitellä, mutta ei varastaa showta, minkä myös Shaun Morganin johtama pumppu toimitti.

Suomalaisyleisölle tuntemattomampi Seether esitti tunnetuista radiohiteistään kaikki, jotka tarvitsi: Broken, Remedy ja Fake it. Biisien välinen feedback oli korvia raastavaa kuten oli tarkoitettu – jos olisi ollut Rammstein-kanuuna päällä keskiviikosta,  olisi todennäköisesti mennyt näkö.

Biisivalinnat

Biisivalinnat olivat osuvia. Hitit kuultiin ja muutenkin meno oli sopivaa alkulämmittelylle. Erityisesti mieleen painui vokalisti-kitaristi Shaun Morganin sooloesitys kappaleesta The Gift. Todella erinomainen kappale, joka päästi miehen auktoriteettia jylisevän raspin oikeuksiinsa.

Bändin intensiteetti

Lämppäriksi setti toimi hyvin ja Seether veti ok. On selvää, ettei pumppu vetänyt täysillä omaa neljäkymmentäviisiminuuttistaan. Eikä tarvinnutkaan, sillä lämppärin tehtävä on kuorruttaa silta illan pääesiintyjää varten – ei katkoa nyörejä.

Kolmihenkinen ryhmä olisi kuitenkin kaivannut lisää yhteispeliä vaikka lämppärinä olikin. Nyt homma jäi jokseenkin kaverien välillä irralliseksi ja näytti siltä, ettei kunnollista tiimikiimaa löytynyt. Myöskin yleisön lämmittely välispiikein ja huudatuksineen jäi olemattomiin. Tätä olisi ehdottomasti kaivattu lisää jo tässä vaiheessa – ottaen huomioon mitä oli luvassa. Välimatka HIFK-hallin yleisön ja etelä-afrikkalaisten välille jäi liian laveaksi.

Yleisö

Lukuunottamatta joitain selkeästi Seetheriin tutustuneita eturivin heilujia ei valtayleisö päässyt oikein mukaan bändin menoon. Osallisena saattoi olla myös se, ettei Jäähallia oltu myyty läheskään täyteen: lattialla oli tilaa isommallekin jyrälle ja ylälehtereillä oli vedetty mustat verhot alas. Lieneekö markkinoinnissa ollut puutteita – nimeä kun pumpuilla kuitenkin jonkin verran on.

Kokonaisarvosana: 8. Mallisuoritus.

3 Doors Downin suoritus

Valitettavan laiskasti esiintynyt 3 Doors Down Helsingissä 16.2.2012

Illan pääesiintyjä. 44 euron hintaiset liput olivat liikaa tästä huvista. 3 Doors Down on menestynyt orkesteri, jolla on plakkarissa useita hittibiisejä ja laulaja, jolla on erinomainen ääni, vaikka ei sieltä kaikkein monipuolisimmasta päästä olekaan. Tämän iltainen esitys oli showna kuitenkin huima pettymys. Ja siihen vielä päälle Dieselin sponsoroimat sliipatut ulkoasut.

Biisivalinnat

Biisikimara oli mitä odotettiin. Suurin osa hiteistä kuultiin kuten odottaa saattaa. Away from the sun, Here without you, Citizen/Soldier sekä monet muut. Encorena vielä Kryptonite ja When I’m gone.

“Thank you so much, my friends”

Tässä homma alkoi ontumaan. 1h 40 minuuttia ja ei yhtäkään välispiikkiä. Ei huudatusta. Ei yhtään “Helsinki, how are you feelin’ tonite?!!” Ei oikein mitään. Ainoastaan biisien jälkeiset tänk juut. Ja muuri bändin ja kuulijoiden väliin oli rakennettu.

Sen ymmärtää, että pari kolme biisiä vedetään alkuun ilman tervehdyksiä, mutta siinä vaiheessa kun oli 45 minuuttia mennyt keikkaa eikä biisien sanojen lisäksi oltu Brad Arnoldin suusta kuultu mitään, alkoi tunnelma jo olla hyvinkin odottava. Ja sitä kesti loppuun asti. Jos soittaisi tallenteen tämän iltaiselta keikalta ja viereen levyltä samat biisit niin eroa ei non-hifistelijä huomaisi. Sen verran kaavamainen oli setti.

Yleisö

Kun reilun tunnin jälkeen Arnold koitti saada yleisöä mukaan rellestykseen, ei homma enää onnistunutkaan – osa hiipi jo jäähallista unten maille ja me, jotka jäimme, olimme liian pettyneitä ja väsyneitä edes lähtemään mukaan enää menevimpiin biiseihin. Valitettavaa.

Kokonaisarvosana: 6 (plussat tulee biisivalinnoista)

Plussaa

Molempien yhtyeiden basistit vetivät oman osuutensa moitteettomasti. Kontakti yleisöön oli paikallaan kuten myös soitto. Samaa olisi toivonut myös muilta kuudelta lavalla pyörineeltä sankarilta.

Kuvia

Olitko paikanpäällä? Kerro näkemyksesi kommenttosiossa!

Dave Mustaine & Joe Layden: Heavy Metal muistelmat

Thrash metal -kitaraurhon Dave Mustainen elämäkerta Heavy Metal muistelmat on karski selviytymistarina. Hurjan henkilökohtaisen kujanjuoksun ohella Mustainen vaiheet ja koettelemukset ovat yhtä mm. Symphony of Destruction-biisistään tutun Megadeth-yhtyeen myrskyisän ja menestyksekkään historian kanssa.

Metallicasta pois potkittu perustajajäsen kanavoi kiivautensa ja musiikilliset lahjansa Megadethin kitarasankarina, laulajana ja lauluntekijänä. Hän kävi läpi äärimmäisten ristiriitojen, nautintojen ja itsetuhoisten viettien kiirastulen, vaurioitti välillä soittotaitonsa ja menetti monesti melkein henkensäkin. Joe Laydenin avulla kirjoitettu Mustaine-elämäkerta kokoaa häkellyttävän suorasti ja avoimesti Dave Mustainen vaiheet ja ajatukset kadotetusta lapsuudesta oman perhe-elämän suvantoon.

Heavy Metal-ikonin tuho ja nousu

Dave Mustaine on ensimmäisenä valmis todistamaan, kuinka hän on ottanut muutamankin kerran pohjakosketusta viettäessään synkeästi vinoutunutta speed metal -versiota dickensiläisestä rappioelämästä.

Kirjan chekkilista on pitkä:

Köyhyydessä eletty, kadotettu lapsuus? Tsek.
Alkoholisoitunut, pahoinpitelevä holhooja? Tsek.
Mieltähässivän kipeitä uskonnollisia paineita (tässä tapauksessa ääripäästä toiseen Jehovan todistajia ja satanismia)? Tsek.
Alkoholismia, huumeriippuvuutta, asunnottomuutta? Tsek, tsek ja tsek.
Sieluamusertaneita ammatillisia ja taiteellisia takaiskuja? Tsek.
Rehab-parantolakeikkoja? Tsek. (about 17 kertaa)
Käyminen lähellä kuolemaa. Tsek vielä tähänkin kohtaan.

Mustaine on taistellut tiensä läpi koko litanian ja kivunnut huimaaviin korkeuksiin. Hänestä tuli maailmankuulu rock-tähti, vaikka hän sai Metallican ankarina alkuaikoina tylysti potkut. Hänestä tuli kaikkien aikojen suosituimpiin heavy metal -bändeihin kuuluvan Megadethin perustaja, vetäjä, laulaja, lauluntekijä ja kitaristi (sekä toimitusjohtaja). Mustainen tarina on innoittava, tyrmistyttävä ja vavahduttava.

Kirjoittanut: Dave Mustaine & Joe Layden
Kustantaja: Paasilinna (2011)
Suom. Asko Alanen

Tilaa Dave Mustaine – Heavy Metal muistelmat

Epiphone EJ-200CE VS - 329€ Thomannilta

Epiphone EJ-200-kitaramalli 75 vuotta

Epiphonen yksi suosituimmista ja parhaiten aikaa kestäneistä malleista Epiphone J-200 täyttää vuosia tänä vuonna. Ensimmäinen J-200 malli tuli markkinoille jo vuonna 1937 ja on kulkenut ajan saatossa myös lempinimellä “King of flat tops”, joka viittaa kitaran mallin tasakantiseen ulkonäköön.

EJ-200 malli on erityisesti ollut laulajien ja laulaja/kitaristien mieleen, sillä sen ääni tekee kauniisti tilaa ihmisen äänialalle.

EJ-200 jumbokitaraa ovat soittaneet lukuisat maailmantähdet joihin kuuluvat mm. Bob Dylan, Buddy Holly, itse Elvis Presley ja Tho Whon Pete Townshend.

EJ-200 ei myöskään ole hinnalla pilattu – Thomannilta kitaran voi tilata, hieman mallista riippuen 200€-300€ hintaan.

Esimerkiksi kuvassa näkyvä soololovella varustettu EJ-200CE VS kustantaa tämän kirjoitushetkellä 329€. Tilaa tästä.

Vastaa kyselyyn Facebook-sivullamme: sähkökitara vai akustinen?

Jotta voisimme tuottaa mahdollisimman hyödyllistä sisältöä sivustolle, joka vastaa käyttäjiemme tarpeisiin, olemme pistäneet pystyyn kyselyn Facebook-sivullamme Kitaran soittovinkit, jossa ensimmäisenä kysymyksenä on Kumpaa soitat mielummin: sähkökitaraa vai akustista kitaraa?

Osallistu sivuston kehittämiseen vastaamall kyselyyn ja pystyt vaikuttamaan näiden ilmaisten vinkkien sisältöön tulevaisuudessakin.

Anna vastauksesi täällä.

Kiitos ja hyvää alkanutta vuotta!

Vuosi vaihtui vauhdikkaasti ja uusi käyntiin kuumilla diileillä.

Thomann tarjoaa kohtuu hyvää n. 10% alennusta aidoista Fendereistä.  Kampanjassa on mukana niin Stratocastereita, Telecastereita kuin vahvistimiakin.

Aidoista Stratocastereista ja Telecastereista saa jopa 100€ alennusta, Meksikossa tehdyistä Fendereistä 40€ ja muista enintään 100€.

Tutustu tarjouksiin täällä.

Lauri Tähkä esitteli uuden Polte-soololevynsä Tavastialla

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtyeen keulahahmon lähdettyä soolouralle on kuhina uudesta materiaalista ja miehen tulevaisuudesta käynyt jokseenkin kovana kotimaassamme. Vuosien saatossa on bändi kerännyt itselleen uskollisen fanikansan, joka miehen irtautumisen jälkeisen alkupettymyksen jälkeen jäi odottamaan ensimmäistä soololevyä kieli pitkällä.

Lokakuun 26. julkaistu Polte myi jo ensimmäisenä julkaisupäivänään platinaa eli 20 000 kappaletta. Tämä ei sinällään imetytä, sillä Elonkerjuu-yhtyeen Facebook-sivuilla on faneja lähes 27 000. Kuulijakuntaa siis löytyy. Ja niin löytyi myös Tavastialta tänään 8.12.2011, kun Tähkä räiskäytti ensimmäisen esiintymisensä Helsingissä.

Tavastian biisilista

Tänä iltana Tavastialla kuultiin luonnollisesti hyvin suuri määrä uuden albumin kappaleita, mutta myös vanhempaa Elonkerjuu-materiaalia. Mikään yllätys se ei ollut, sillä keikka olisi jäänyt melko lyhyeksi, jos biisilista olisi kattanut vain tuoretta matskua. Vanhoista hiteistä kuultiin mm.

• Pauhaava sydän
• Suudellaan
• Pitkät pellot

Ja hyvinhän ne näyttivät purevan.

Tunnelma

Huolimatta siitä, että Kitarat.infon toimitus ei Tähkän fanaattisimpiin kannattajiin kuulukaan (myöskään sukupuolensa puolesta) on myönnettävä, että yleisönsä mies otti hienosti. Fanilauman keski-iän (siinä 40-v. hujakoilla) huomioiden oli hurmio aikamoinen – erityisesti ottaen huomioon, että kyseessä oli arki-ilta.

Vaikka fiilis oli suhteellisen intensiivinen koko illan ajan, löytyi listalta pari erityistä kiimaa nostattanutta kappaletta: sinkkulohkaisu Syyskuun kyy, Pitkät pellot ja viimeinen encore-kappale Pauhaava sydän, jotka saivat kieltämättä allekirjoittaneen jalankin pikkasen hakkaamaan. Yllätys yllätys, hitit toimivat.

Esiintyminen

Miehen lavaesiintymisessä ei moitittavaa löytynyt – päinvastoin. Tietynlainen aitous ja läsnäolo kieltämättä uhkui pohjolan sankaristamme, ja se välittyi hienosti koko Tavastian yleisölle. Vaikka en Elonkerjuu-kokoonpanoa olekaan koskaan nähnyt eikä vertailua siinä mielessä voi tehdäkään niin tämän illan taustabändi toimi jokatapauksessa moitteettomasti, joskin rooli oli pieni niin kuin olettaa saattoi.

Paketti toki oli tiivis, mutta jollain tapaa ehkä puuttui pieni särmä ja revittely. Torstai-ilta? Tähkästä myös paistoi jonkin näköinen jännittyneisyys läpi. Myönnettäköön, että verratuna esimerkiksi muutaman viikon takaiseen Chisun Tavastian keikkaan oli tällä kertaa meno paljon menevämpi, mutta niin olivat biisitkin joten siinä mielessä näitä artisteja on turha vertailla. (Btw, sivukommentti, Tavastia ei ollut Chisulle oikea paikka – konserttisali penkkeineen olisi saattanut toimia paremmin.)

Muutaman paikalla olleen Tähkä-fanin kommenttien perusteella oli esiintyminen varovaisempi kuin  mihin olivat tottuneet Elonkerjuu-aikoina. “Jollain tapaa paistoi vähän läpi tietynlainen jänskäys..tai siis jotenkin ei ollut ihan samanlaista pauhua kuin aikaisemmin. Ehkä sitä vähän jännittää yleisön vastaanotto nyt kun joutuu vetämään soolona..”

Kuvia keikalta

Lauri Tähkä esitteli uuden Polte-sooloalbuminsa Tavastialla.

Lauri Tähkä Tavastialla 8. joulukuuta 2011

Lauri Tähkän ensiesiintyminen soolona Helsingissä

Tähkän 5 hengen pumppu rokkasi niin uutta kuin vanhaakin materiaalia

Tamburiini helisi Tähkän keikalla

Lauri Tähkä ja taustabändi

Tulevat konsertit

Joulukuun keikkakiertuetta on vielä jäljellä jonkin matkaa. Seuraavaksi vuorossa ovat:

• 09.12.: Vaasa, Amarillo
• 10.12.: Pori, Yyterin Kylpylähotelli
• 16.12.: Turku, Kooma
• 17.12.: Hämeenlinna, Verkatehdas
• 28.12.: Oulu, Tähti

Olitko paikalla Tavastialla? Kerro kommenttisi ja tunnelmasi keikasta kommenttiosiossa.

Alle on listattu joululauluja, joiden soinnut ja sanat löysin netistä. Kaikista ei ole suomenkielisillä sanoilla varustettua soinnutusta valmiina, joten saattaa joutua yhdistelemään sanoja ja nuotteja eri lähteistä mikäli haluaa suomeksi laulaa tai ei osaa ulkoa. Toinen vaihtoehto on toki ostaa jokin joululaulukirja. Sivun lopusta löytyy linkit verkkokauppoihin, joista laulukirjoja löytyy.

Joululahjaidea kitaristille - nuottikirja, jossa joululauluja

• Arkihuolesi kaikki heitä
• En etsi valtaa loistoa
• Enkeli taivaan
• Heinillä härkien kaukalon
• Herraa hyvää kiittäkää
• Joka aamu on armo uus
• Jouluaattona kännissä
• Joulumaa
• Joulu on taas
• Joulupukki
• Joulupukki matkaan jo käy (eng.)
• Joulupuu on rakennettu
• Jouluyö, juhlayö
• Koska meillä on joulu
• Kulkuset
• Kun joulu on
• Kun joulupukki suukon sai (eng.)
• Kuuraparta (eng.)
• Let it snow
• Maa on niin kaunis
• No onkos tullut kesä
• Nyt seimellesi seisahdan
• Oi sä riemuisa
• Petteri Punakuono (eng.)
• Pieni rumpali (eng.)
• Sydameeni joulun teen
• Toivotus hyvän joulun (We wish you a merry Christmas)
• Tuo armon valkokyyhky
• Valkea joulu (eng.)
• Varpunen jouluaamuna

Muut joululaulut

• Rekiretki
• Sika
• Jollei jouluna ole lunta
• Reippahasti käypi askeleet
• Nissepolkka
• Sinivuorten yö
• On hanget korkeat nietokset
• Sylvian joululaulu
• Tip Tap (Soihdut sammuu)
• Tonttu Torvinen

Joululaulujen sanat

Erittäin hyvä kokoelma sekä ylle listatuista, että muista joululaulujen sanoista löytyy täältä: http://www.joulua.fi/pdf/joululaulut.pdf. Toinen listaus puolestaan täältä.

Joululaulukirjat

• Valkea joulu (Cdon.fi)
• Joululaulupokkari (Cdon.fi)
• Kultainen joululaulukirja (F-kustannus)

Puuttuiko listasta jokin kappale? Löysitkö siihen soinnut ja/tai sanat? Voit kasvattaa tätä listaa lisäämällä nuottien linkit kommenttiosioon.

Leppoisaa ja rauhaisaa joulua!

Nickelback - Here and now (2011)

Yksi 2000 luvun menestykseimmistä post-grunge / hard rock bändeistä, Nickelback, on juuri julkaissut uuden kokopitkän albuminsa Here and now.

Kyseinen levy on reilut 15 vuotta tahkonneen yhtyeen seitsemäs LP ja ensimmäinen kolmeen vuoteen sitten Dark Horse:n. Jälkimmäinen on tähän päivään mennessä myynyt jo yli 5 miljoonaa kappaletta joten tältäkin levyltä on lupa odottaa jonkinmoista kaupallista menestystä. Ja senhän nämä miehet taitavat.

Kappaleet

Avausaraita This means war lävähtää käyntiin tutunkuuloisella rouhealla sähköskeballa ja antaa odottaa levyltä juuri sitä mitä aiemmilla on totuttu kuulemaan. Raskasta bilerockia tarjoaa puolestaan albumin toinen raita Bottoms up, jota joku uskaliaampi voisi ennustaa kuulevan jatkossa rock-baarien soittolistoilla melko kärkituntumassa.

Levyn kolmas raita on sinkkuna jo aiemmin julkaistu maailmaa parantava pop-lallatus When we stand together, joka sopii samaan riviin aiempien radiohittien sekaan. Tarttuva kipale, jossa laulumelodia kuitenkin kuulostaa siltä kun se olisi kuultu bändin aiemmassa tuotannossa jo pariin kertaan..

Useaa biisiä kantaa vokalisti-kitaristi Chad Kroegerin raspiraasto, joka pelastaa jenkkirokin ystävän korvissa muutaman täytekappaleen. Keinuva biitti ja vokaalien rytmitys useassa biisissä kantaa myös levyä monessa kohdassa eteenpäin ja saa allekirjoittaneen lähtemään hitusen keinahtelemaan. Päähän ei ensikuuntelun jälkeen kuitenkaan jäänyt kuin yksi kappale (Bottoms up), vaikka radiohittejä varmasti saadaan ulos useampia.

Takuuvarmaa kamaa

Vaikka yllätyksiä ei uusi kanadalaisyhtyeen levy tarjoakaan, täytyy myös Spiderman-hitistä Hero tutun Kroegerin vetämälle pumpulle nostaa hattua tutun laadun takaamisesta. Nickelback-faneille tämäkin albumi tarjoaa yhtyeen perusvarmaa kanadalaista raskasta rockia, jota on helppo kuunnella,  ja saa muutkin taputtamaan jalkapohjalla lattiaa.

Arvosana: 2,5/5
Osta levy täältä