3 Doors Down ja Seether jäähdyttivät Helsingin Jäähallin

Kliinistä. Steriiliä. Siloteltua. Väsähtänyttä.

Tänä iltana nähtiin Helsingin Jäähallissa kaksi tämän päivän vaihtoehtorokin kuumahkoa nimeä, kun viime vuonna viidennen studioalbuminsa Time of my life julkaissut 3 Doors Down sekä seitsemän studioalbumia julkaissut Seether esiintyivät Helsingin vanhassa Jäähallissa.

Erityisesti 3 Doors Down (3DD) on soinut viime vuosina ahkeraan radiossa. Bändin tunnetuimpia hittejä ovat mm. Kryptonite, Here without you, It’s not my time, Let me go sekä When I’m Gone. Tunnettuja hittejä kuultiin myös tänä iltana.

Seether puolestaan on suurelle yleisölle jonkin verran tuntematon, vaikka heidänkin kappaleita on Suomen radiotaajuuksilla soitettu. Tunnetuimpina sinkkuina Evanescencen vokalistin Amy Leen kanssa duettona laulettu Broken, Fake it sekä coverversio George Michaelin Careless Whisperistä.

Sitten itse tiimellyksestä..

Seetherin suoritus

Shaun Morgan - Seether - The Gift. Bändin parasta antia tänä iltana.

Alunperin etelä-afrikkalainen Seether aloitti illan lämppärinä ja teki työtä käskettyä. Lämppärin duuni on lämmitellä, mutta ei varastaa showta, minkä myös Shaun Morganin johtama pumppu toimitti.

Suomalaisyleisölle tuntemattomampi Seether esitti tunnetuista radiohiteistään kaikki, jotka tarvitsi: Broken, Remedy ja Fake it. Biisien välinen feedback oli korvia raastavaa kuten oli tarkoitettu – jos olisi ollut Rammstein-kanuuna päällä keskiviikosta,  olisi todennäköisesti mennyt näkö.

Biisivalinnat

Biisivalinnat olivat osuvia. Hitit kuultiin ja muutenkin meno oli sopivaa alkulämmittelylle. Erityisesti mieleen painui vokalisti-kitaristi Shaun Morganin sooloesitys kappaleesta The Gift. Todella erinomainen kappale, joka päästi miehen auktoriteettia jylisevän raspin oikeuksiinsa.

Bändin intensiteetti

Lämppäriksi setti toimi hyvin ja Seether veti ok. On selvää, ettei pumppu vetänyt täysillä omaa neljäkymmentäviisiminuuttistaan. Eikä tarvinnutkaan, sillä lämppärin tehtävä on kuorruttaa silta illan pääesiintyjää varten – ei katkoa nyörejä.

Kolmihenkinen ryhmä olisi kuitenkin kaivannut lisää yhteispeliä vaikka lämppärinä olikin. Nyt homma jäi jokseenkin kaverien välillä irralliseksi ja näytti siltä, ettei kunnollista tiimikiimaa löytynyt. Myöskin yleisön lämmittely välispiikein ja huudatuksineen jäi olemattomiin. Tätä olisi ehdottomasti kaivattu lisää jo tässä vaiheessa – ottaen huomioon mitä oli luvassa. Välimatka HIFK-hallin yleisön ja etelä-afrikkalaisten välille jäi liian laveaksi.

Yleisö

Lukuunottamatta joitain selkeästi Seetheriin tutustuneita eturivin heilujia ei valtayleisö päässyt oikein mukaan bändin menoon. Osallisena saattoi olla myös se, ettei Jäähallia oltu myyty läheskään täyteen: lattialla oli tilaa isommallekin jyrälle ja ylälehtereillä oli vedetty mustat verhot alas. Lieneekö markkinoinnissa ollut puutteita – nimeä kun pumpuilla kuitenkin jonkin verran on.

Kokonaisarvosana: 8. Mallisuoritus.

3 Doors Downin suoritus

Valitettavan laiskasti esiintynyt 3 Doors Down Helsingissä 16.2.2012

Illan pääesiintyjä. 44 euron hintaiset liput olivat liikaa tästä huvista. 3 Doors Down on menestynyt orkesteri, jolla on plakkarissa useita hittibiisejä ja laulaja, jolla on erinomainen ääni, vaikka ei sieltä kaikkein monipuolisimmasta päästä olekaan. Tämän iltainen esitys oli showna kuitenkin huima pettymys. Ja siihen vielä päälle Dieselin sponsoroimat sliipatut ulkoasut.

Biisivalinnat

Biisikimara oli mitä odotettiin. Suurin osa hiteistä kuultiin kuten odottaa saattaa. Away from the sun, Here without you, Citizen/Soldier sekä monet muut. Encorena vielä Kryptonite ja When I’m gone.

“Thank you so much, my friends”

Tässä homma alkoi ontumaan. 1h 40 minuuttia ja ei yhtäkään välispiikkiä. Ei huudatusta. Ei yhtään “Helsinki, how are you feelin’ tonite?!!” Ei oikein mitään. Ainoastaan biisien jälkeiset tänk juut. Ja muuri bändin ja kuulijoiden väliin oli rakennettu.

Sen ymmärtää, että pari kolme biisiä vedetään alkuun ilman tervehdyksiä, mutta siinä vaiheessa kun oli 45 minuuttia mennyt keikkaa eikä biisien sanojen lisäksi oltu Brad Arnoldin suusta kuultu mitään, alkoi tunnelma jo olla hyvinkin odottava. Ja sitä kesti loppuun asti. Jos soittaisi tallenteen tämän iltaiselta keikalta ja viereen levyltä samat biisit niin eroa ei non-hifistelijä huomaisi. Sen verran kaavamainen oli setti.

Yleisö

Kun reilun tunnin jälkeen Arnold koitti saada yleisöä mukaan rellestykseen, ei homma enää onnistunutkaan – osa hiipi jo jäähallista unten maille ja me, jotka jäimme, olimme liian pettyneitä ja väsyneitä edes lähtemään mukaan enää menevimpiin biiseihin. Valitettavaa.

Kokonaisarvosana: 6 (plussat tulee biisivalinnoista)

Plussaa

Molempien yhtyeiden basistit vetivät oman osuutensa moitteettomasti. Kontakti yleisöön oli paikallaan kuten myös soitto. Samaa olisi toivonut myös muilta kuudelta lavalla pyörineeltä sankarilta.

Kuvia

Mikä on ollut paras keikkakokemuksesi ikinä? Osallistu kisaan ja voita!