Haastattelussa Mikko Kosonen

Pvm 26/03/2013, kategoriassa Haastattelut, kirjoittaja admin

Haastattelussa Mikko Kosonen

“Bändi kasaan vaan heti”


Mikko Kosonen-78-Gibson-ES-1275-doubleneck

Mikko Kosonen ja v. 1978 Gibson ES-1275 Doubleneck

Mikko Kosonen, 35, on ollut monessa mukana. Mies on soittanut kitaraa mm. Samuli Edelmannin, Vesa-Matti Loirin, Emma Salokoski Ensemblen, Ari Koivusen sekä nykyisen vaimon ja lastensa äidin Maija Vilkkumaan bändeissä. Tällä hetkellä Kosonen soittaa vakituisesti Samuli Putron pumpussa ja telkkarissa miehen voi nähdä kevään Voice of Finlandin taustabändissä sekä Top Chefin tuomaristossa. Lukuisten levytysten ja keikkojen lisäksi miehellä on paljon annettavaa myös aloitteleville kitaristeille. Haastattelimme Kososta maaliskuussa 2013.

Musiikki on kuulunut Mikon elämään aina. Lapsuuden kodissa musiikkia soitettiin ja kuunneltiin paljon. Mikon äiti on musiikinopettaja ja myös molemmat veljet ovat musiikkialalla. Lukuisia muita soittimia jo lapsena kokeilleena mies löysi sähkökitaran 13-vuotiaana, jonka jälkeen paluuta ei enää ollut. Valitettavasti tuo japanilainen Vantage ei kuitenkaan ole kestänyt vuosien tuomaa taakkaa, vaan on lentänyt rikkinäisenä roskiin jo aikaa sitten.

– Olin soittanut kaikkia muita soittimia vastahakoisesti monta vuotta. Luokkakaverini alkoi soittaa sähkistä ja koulussa oli muutama vanhempi kundi, jotka alkoivat myös soittaa. Tarttuessani sähkökitaraan tiesin, että tätä haluan tehdä. Teininä treenasin joka päivä 3-10 tuntia päivässä. Sitä tahtia jatkui vuosia. Roudasin kitaraa ja pientä vahvistinta kouluun ja kävin välitunneilla soittamassa. Päivän päätteeksi pakkasin kamat, kannoin ne takaisin kotiin ja jatkoin treenaamista. Ennätys taisi olla jotain 13-14 tuntia putkeen. Ehkä taisin ruokatauon pitää välissä. Saan itseni vieläkin ajoittain siihen tilaan, että soittaessa vierähtää useita tunteja ikään kuin transsissa.

Kuten useat muutkin kitaristit, Kosonen kehottaa kitaristinalkuja aloittamaan treenamisen korvakuulolta.

– Internet-aikana on helppo mennä siitä, mistä aita on matalin ja lähteä googlaamaan tabulatuureja heti. Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että biisit täytyy sisäistää ja jotta siinä onnistuu, ei voi soittaa suorituksen omaisesti ruudulta vaan kokeilla, erehtyä ja onnistua soittamalla levyjen päälle. Silloin siihen saa sellaista työstön tunnetta. Kitaransoiton aloittaminen on kuitenkin niin helppoa moneen muuhun instrumenttiin verrattuna.

Eddie van Halen, Jimi Hendrix, Jeff Beck, Led Zeppelin..

Omista idoleistaan Mikko luettelee erityisesti Eddie van Halenin, Jimi Hendrixin sekä Jeff Beckin.

– Ensimmäinen biisi, jota aloin harjoittelemaan oli Jimi Hendrixin Hey Joe. Muutenkin Hendrixin kitarointi oli jotain ennen kuulumatonta siihen aikaan. Eddie van Halen puolestaan on ehdottomasti se modernin rock-kitaroinnin jumala mulle. Jeff Beck taas on toista maata, lyyrinen jazz-/rock-kitaristi jonka taituruutta jaksan kuunnella vuodesta toiseen. Siinä mun TOP 3 idolia.

Kysyttäessä suosikkiriffejä, joita hän suosittelisi sähkökitaran soiton aloittelijoille, hän peräänkuuluttaa ehdottomasti Led Zeppeliniä. Biisillä ei niinkään väliä – kaikki tuotannosta käyvät. Kuten myös Hendrixin ja Eddie Van Halenin tuotannosta.

– Heti kun kuulet jonkun hyvän riffin niin alat vain rämpyttää. Haet sitä otelaudalta ja koitat löytää sen. Kuuleminen ja korvakuulolta soittaminen on näissä hommissa kaiken A ja O. Se on aistinvaraista touhua. Vasta sitten jos et millään löydä sitä, voi turvautua tabulatuureihin tai nuottikirjoihin. Se on joka tapauksessa mun suositus.

Omien riffien kehittelyn mies aloitti heti alussa. “En halunnut niinkään tehdä omia biisejä vaan, koska olin löytänyt sähkiksen, halusin tehdä riffejä. Kitarajuttuja.”

Vinkkejä kitaransoiton aloittelijalle

Mikko Kosonen ja Ibanez Jem

Mikko Kosonen noin 15-vuotiaana kädesään Ibanez Jem.

Kosonen on käynyt aikanaan Helsingin Pop & Jazz-konservatoriota parisen vuotta, mutta opiskelu jäi kesken. Miehen mukaan kouluopetus ei ole välttämättömyys ammattikitaristiksi haluaville. Kahden vuoden opiskelun jälkeen keikkahommia alkoi pukkaamaan päälle niin paljon, että opiskelut saivat jäädä, mutta eipä asia ole jäänyt kaduttamaankaan.

– Alalla puhutaan opettajalinjasta ja lopettajalinjasta, mä valmistuin jälkimmäisestä, hän hymähtää. Mulle kävi jotenkin niin, että olin treenannut tosi paljon ja pääsin vasta neljännellä kerralla sisään. Kun sitten olin sinne päässyt tuntui siltä, että tää ei anna mulle tarpeeksi. Kun kerran olen näin pitkälle päässyt harjoittelemalla yksin niin voin ihan hyvin jatkaa samaa linjaa. Kitaristin hommat ovat verrattavissa vanhaan käsityöammattiin: hankkiudutaan itseään parempien seuraan ja opitaan heiltä.

Teorian opiskelua kohden Kosonen ei silti syljeskele. Teorian hän näkee lähinnä kitaristin työkalupakkina, josta voi kaivaa biisiin kuin biisiin sopivan ruuvarin. Koska rock- ja pop-musiikissa improvisoidaan paljon, mitä laajempi työkalupakki sitä monipuolisempaa omasta soitosta tulee. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistuttaa kannattaa pitää kohtuus kaikessa – opiskella teoriaa kitara kädessä.

Oppikirjasuosituksena Kosonen nostaa esiin Mick Goodrickin The Advancing Guitarist. Kirja, joka hänen mukaansa voi tuntua puiselta, koska se ei ole perinteinen tekniikkakirja vaan enemmänkin tueksi ohjaamaan itseopiskelua. Opus, jota hän vielä ammattilaisenakin lueskelee säännöllisesti ja etsii uusia juttuja ja inspiraatiota.

Useiden eri tyylilajien harjoitteluun mies myös kannustaa, mutta ei pidä mennä liiallisuuksiin siinäkään. Ammattikitaristin hommaa helpottaa, jos tuntee eri tyylit sen verran hyvin, että kun pyydetään soittamaan jotain “takalaukkakantria”, niin tietää suunnilleen millaista toivotaan. Eri tyyleistä voi myös löytää mielenkiintoisia juttuja omaan soittoon. Monipuolisuudesta on vain hyötyä.

Yksityisopettaja vai yksinopettelu?

Kosonen muistuttaa myös aloittelijoita siitä, että varsinaista “oikeaa soittotekniikkaa” ei ole. Soitonopettajalle ei tarvitse rynnätä heti ensimmäisenä eikä tarvitse arastella, että tekeekö jotain täysin väärin, vaan kokeilla ensiksi ja rämpytellä aikansa. Rämpytellä ja rämpytellä. Siinä vaiheessa, jos homma ei ala sujumaan tai tarvitsee lisää ideoita mitä harjoitella seuraavaksi, kannattaa sitten hakeutua jonkun soitonopettajan oppiin.

– Itse lähdin opettajalle kun olin soitellut noin 1,5 vuotta. Opettajien kirjo on ihan järjettömän laaja. Soitonopettajaa valitessa on tärkeää, että opettaja antaa sun soittaa juuri sellaista musaa kun itse haluat. Jos tykkäät Children of Bodomista ja haluat soittaa sitä, niin opettajan täytyy pystyä opettamaan sua sen kautta. Jos opettaja ei siihen taivu niin ehkä opettaja ei ole oikea sulle. Se musa mistä tykkäät, on se mikä motivoi opettelemaan ja jos pakotetaan soittamaan jotain muuta niin on vaarana, että motivaatio lopahtaa alkuunsa.

Mies myös kehottaa kysymään suosituksia kaverien kavereilta. Word-of-mouth toimii tässä lajissa vahvasti.

“Bändi kasaan heti”

Mutta sängynlaidalla yksinsoittelukaan ei ole ideaalitilanne. Sen sijaan Kosonen kehottaa kitaristeja hakeutumaan mahdollisimman pian muiden muusikoiden seuraan. Harjoittelemaan yhdessä soittamista ja toisten kuuntelemista.

– Kamat kasaan ja rämpyttämään yhdessä. Bändi pystyyn niin nopeasti kuin mahdollista. Sitä mä suosittelen. Monet maailman menestyksekkäimmistä bändeistä ovat aloittaneet autotallista, kun koululaiset ovat alkaneet kokeilemaan juttuja. Ihan vaan rämpyttelemään ja riffittelemään. Siitä se lähtee.

Sananen välinehankinnoista

Kosonen tyrmää myytin, jonka mukaan ensimmäiseksi kitaraksi tulisi hankkia akustinen.

– Sillä ei ole väliä. Jos haluat soittaa sähkökitaraa niin osta sähkökitara. Jos akustista niin akustinen. Mutta älä osta sitä halvinta sähkistä. Siinä saattaa mennä maku heti alkuunsa jos sointi on olematon, kaulanauhat raapii sormet verille ja kitara ei pysy vireessä. Sen verran pystyy maallikkokin päättelemään, että 15 euron osilla ei vielä kummoista skebaa rakenneta. Joten jos lähtee halvimmasta niin laatu on sen mukaista. Ihan niin kuin monessa muussakin hankinnassa.

Entäpä itse, oletko välineurheilija?

– Olen mä välineurheilija. En hifistelijä, mutta välineurheilija. Mulla on tosi paljon erilaisia pedaaleja ja kitaroitakin parisen kymmentä, mutta jos mut laitettaisiin selittämään miten kitaravahvistin toimii niin nostaisin kädet pystyyn.

Ja vielä lopuksi hieman tulevaisuudesta

– Keväällä tulen viettämään jonkun verran aikaa studiossa,  soittelemassa mm. Putous-hahmojen levyillä ja sitten tietysti Voice of Finlandin live-lähetykset alkavat. Kesällä lähdetään sitten taas Samuli Putron matkassa festarikiertueelle. Syksy on vielä vähän auki. Jäänee nähtäväksi.

Kenet kotimaisen kitaristin haluaisit haastaa seuraavaksi Kitarat.info:n haastatteluun?

Jussi Jaakonaho. Sillä on sellainen fiilispohjainen näkökulma tekemiseen ja aivan loistava kitaristi.

MIKKO KOSOSEN VINKKIBOXI ALOITTELIJOILLE

 

Mitkä ovat TOP 3 teoria-asiaa, jotka kitaristinalkujen kannattaisi opetella?

1) – Mä olen sitä mieltä, että ykkönen on sointuteoria. Opiskella sointujen muodostamista ja intervalleja. Pop- ja rock-musiikki kuitenkin pohjautuu niin vahvasti sointuihin ja kitaristikin soittaa loppupeleissä huomattavasti enemmän sointuja kuin sooloja.

2) – Toiseksi lähtisin treenaamaan erilaisia rytmejä. Rytmiikkaa, rytmiluentaa, rytmin teoriaa.

3) – Ja tietenkin asteikkoja eli skaaloja. Asteikkojen yhdistämistä sointukulkujen päälle. Mä ajattelen itse sointuja ja asteikkoja väreinä. Miltä ne kuulostaa ja mitä ajatuksia ne herättää.

 

Entä mitkä ovat teorian lisäksi soittoteknisiä asiat, joita haluaisit Kitarat.infon aloitteleville kitaristeille painottaa?

1) – Soinnut. Soinnut. Soinnut. Kannattaa harjoitella soinnut niin, että ne muistaa ulkoa ja vaihdot onnistuvat lennosta.

2) – Perustekniikat kuten hammer-on, pull-off ja niin edelleen. Niillä saa soittoon hienoja nyansseja.

3)Komppaamista. Erilaisten komppien hanskaaminen ja erityisesti tahdissa pysyminen ovat erittäin tärkeitä asioita. Se on se mitä me pop- ja rock-kitaristit joka tapauksessa eniten tehdään.

4) – Ja improvisointi. Ihan heti! Saman tien kun oppii yhden jutun, kannattaa alkaa keksimään omia juttuja. Kitaralla voi soittaa ihan mitä vaan, sen sielu vaan pitää löytää.

Mikko Kosonen verkossa:
Twitter
Jacques Boisonssin Ruokarundi (Kososen ruokablogi)

2 kommenttia to “Haastattelussa Mikko Kosonen”

  1. Matti says:

    Mainio haastattelu, tuossa Kosonen loistavasti tiivistää ne asiat, jotka ovat olennaisia aloittelevalle ja pitemmällekin ehtineelle kitaristille soittotaidon parantamisessa. Varmasti kullanarvoisia vinkkejä varsinkin aloittelijoille ja Kososen suusta kuultuna niillä on myös iso painoarvo.

  2. Ismo Koponen says:

    Kiitos ! Taidanpa hankkia virittimen ja ‘kaivaa kitaran formaliinista’. Ostin kitaran – teräskielisen Landolan – kesän 1974 tienesteillä. ‘Soitonopettajani’ oli kapakkamuusikko, joka soitti kitarallani kappaleen, ja ojensi sitten kitaran minulle, ja sanoi: “tee perässä”. En osannut, ja turhauduin … T., Ismo Koponen, Oulu

Kommentoi



Kitarat.info