Sointujen muodostaminen kitaralla

Tämän sivun on tarkoitus selventää sointujen muodostamisen mystiikkaa. Useat kitaristit opettelevat soinnut ja sormien paikat ulkoa, mutta sointujen ja otteiden muodostuksen logiikka ei välttämättä ole täysin hanskassa.

Kun olet lukenut tämän tarinan loppuun, olet oppinut seuraavaa:

• Mikä on intervalli
• Mistä eri sävelet löytyvät kitaran otelaudalla
• Mikä on sävellaji
• Mikä on sointu
• Mitä kolmisointuja sävellajiin kuuluu
• Miten muodostetaan duuri- ja mollisointuja (esim. C ja Am)
• Millä eri tavoin sointuja voi kitaralla soittaa
• Mitä kolmisointuja eri duurisävellajeihin kuuluu

Kaikki sivun esimerkit ovat C-duurissa (tämä aukeaa hieman myöhemmin). Asiat on pyritty kuvittamaan parhaimpien kykyjeni mukaan – vetämällä myös mutkia suoraksi – ymmärrettävyyden ja selkeyden vuoksi.

Musiikin teoriaa – så kort som mögligt

Jotta osaat muodostaa sointuja, tulee sinun ymmärtää hieman musiikin teoriaa. Painotan sanaa hieman. Jotta asia pysyisi tarpeeksi yksinkertaisena,  tämän sivun teema on rajattu seuraavasti: tällä sivulla opetetaan muodostamaan kolme säveltä sisältäviä duuri- ja mollisointuja.

Ennen kuin pääsemme sointujen muodostamiseen tulee muistaa ulkoa seuraavat seikat, jotka avautuvat syvällisemmin myöhemmin:

• Säveliä on olemassa 12 kappaletta: c, c#, d, d#, e, f, f#, g, g#, a, a# ja h.
• Sävellajissa on aina  7 säveltä, jotka ovat valittu yllä olevista (logiikka esitetään myöhemmin)
• Kolmisoinnut (duuri ja molli) muodostetaan aina käyttämällä kolmea sävellajin 7:stä sävelestä

Ennen sointujen muodostamista on vielä hyvä ymmärtää ja sisäistää kaksi asiaa musiikin teoriasta: intervallit ja sävellajien muodostus, joihin pureudumme ensiksi.

Intervallit

Intervallilla tarkoitetaan kahden eri sävelen, eli taajuuden, välistä korkeuseroa. Esimerkiksi sävelten c ja d väli on intervalli. Koska kertaus on opintojen äiti: sävelten välinen korkeusero on nimeltään intervalli.

Miksi tämä on tärkeää? Koska soinnut muodostuvat intervalleista.

Alle on listattu taulukko, josta intervallit löytyvät. Taulukko on mahdollisimman yksinkertainen, jotta ei mennä liian syvälle ja mielenkiinto lopahda.

Kuten alussa mainitsin, tämän sivun esimerkit pohjautuvat C-duuri sävellajiin. Siitä syystä myös tässä esimerkissä on käytetty C-säveltä pohjasävelenä.

Intervalli Sävelet
Priimi                            C – C (molemmat samoja)
Pieni sekunti               C – C# (1 puoliaskel)
Suuri sekunti              C – D (2 puoliaskelta)
Pieni terssi                  C – D# (3 puoliaskelta)
Suuri terssi                  C – E (4 puoliaskelta)
Kvartti                           C – F (5 puoliaskelta)
Ylinouseva kvartti   C – F# (6 puoliaskelta)
Kvintti                           C – G (7 puoliaskelta)
Pieni seksti                   C – G# (8 puoliaskelta)
Suuri seksti                  C – A (9 puoliaskelta)
Pieni septimi               C – A# (=Bb) (10 puoliaskelta)
Suuri septimi              C – H (11 puoliaskelta)
Oktaavi                         C – C2 (sama sävelen nimi, mutta korkeus on eri) (12 puoliaskelta)

Eli siis..taulukossa alaspäin mentäessä, kasvaa sävelkorkeus aina puoli sävelaskelta = kitarassa sormi yhtä nauhaa ylemmäs.

Ja vielä kerran: Puoli sävelaskelta = kitaralla esim. 3 -> 4 nauha otelaudalla.

Yllä oleva taulukko on hyvä opetella ulkoa, mutta välttämätöntä se ei ole vielä tässä vaiheessa.

Sävelet kitaran otelaudalla

Yllä olevan taulukon sävelet löytyvät alla olevasta kuvasta. Oheinen taulukko nuoteista kitaran kaulalla olisi hyvä opetella ulkoa, koska auttaa myös jatkossa – esimerkiksi soolojen soitossa.

Alla olevassa kuvassa on kaikki 12 sävelnimeä laitettu kitaran otelaudalle. Sävelkorkeuksia puolestaan on sitten enemmän kun mennään yli oktaavin – alla olevassa tämä ilmenee niin, että esimerkiksi C-sävel löytyy useasta kohtaa kitaran kaulaa. Tähän on otettu mukaan vain ensimmäiset 12 nauhaa, sillä harvemmin kitaran soiton alkuvaiheessa soitetaan sointuja sen ylempää. 12 ensimmäisellä nauhalla pystyy muodostamaan kaikki mahdolliset soinnut varsin hyvin.

Vasemmalle on merkitty myös alennettujen sävelten nimet, jotka ovat enharmonisesti (soinnillisesti) samoja kuin taulukossa olevat ylennetyt sävelet. Kyse on merkintätavasta, johon emme tässä jaksossa perehdy sen tarkemmin. Tarkoituksenmukaista on ainoastaan tietää, että esim. f#-sävel soitetaan samasta kohtaa kuin Ges ja Gb. Ja päinvastoin.

Sävellajien muodostus

Länsimainen pop-musiikki perustuu sävellajeihin. Koska tämä on alkeiskurssi, emmekä halua sekoittaa kuuppiamme liikaa, pidättäydymme vain duurisävellajeissa alkuun vaikka sävellajeja on monia muitakin. Yhteen sävellajiin kuuluu 7 säveltä, joiden välit eli intervallit ovat määrätyn mittaiset. Miksi näin? Yksinkertaisuudessaan siksi, että kun sävellajiin kuuluvista sävelistä muodostaa melodioita ja sointuja, ne kuulostavat hyvältä. (Jos haluat lukea raskaammat perustelut, katso tämä linkki.)

Duuri-sävellajiin siis kuuluu 7 säveltä. Näiden sävelten intervallit ovat:

• Priimi (pohjasävel)
• Suuri sekunti (2 puoliaskelta)
• Suuri terssi (4 puoliaskelta)
• Kvartti (5 puoliaskelta)
• Kvintti (7 puoliaskelta)
• Suuri seksti (9 puoliaskelta)
• Suuri septimi (11 puoliaskelta)

Nämä intervallit ovat duurisävellajeissa aina samat.

C-duuriasteikossa kyseiset sävelet siis olisivat: c-d-e-f-g-a-h (vertaa kohdassa Intervallit olevaan taulukkoon). C-duuri sävellajiin siis kuuluvat edellämainitut sävelet. Samalla tavalla voit muodostaa sävellajin aloittamalla mistä tahansa sävelestä. Muistat vain pitää intervallit aina samoina.

Alla vielä kuvitettuna, miten sävellaji muodostetaan. Kuvaan merkitty tummemmalla C-duuriasteikkoon kuuluvat sävelet ja alle intervallit.

Yksinkertaista, eikö? 😉 Kertauksen vuoksi: C-duuriskaalaan kuuluvat siis yllä olevan kuvan tummennetut sävelet. Mikäli piano on tuttu instrumentti niin tiedät todennäköisesti, että C-duurin sävelet löytyvät pianolta valkoisilta koskettimilta. Jos siis soitat pianolla valkoisia koskettimia ylöspäin aloittaen C:stä, soitat C-duuriskaalan.

Duuri- ja mollisointujen muodostaminen sävellajin sävelistä

Nyt kun olemme oppineet rakentamaan sävellajeja, pääsemme tämän kirjoituksen ytimeen eli kuinka muodostamme sävellajiin kuuluvista sävelistä kolmisointuja. Selvyyden vuoksi siis: sointu = useampi päällekkäin soiva sävel.

Kolmisoinnut muodostuvat seuraavasti:

• Duurisoinnut muodostuvat kolmesta sävelestä, jotka ovat pohjasävel, suuri terssi (4 puoliaskelta) ja kvintti (7 puoliaskelta).
• Mollisoinnut muodostuvat kolmesta sävelestä, jotka ovat pohjasävel, pieni terssi (3 puoliaskelta) ja kvintti (7 puoliaskelta).

Peilaten Kuvaan 1.2, osaisitko muodostaa C-duurisoinnun?

Alla vastaus, eli muodostamme C-duurisoinnun ottamalla 3 säveltä, pohjasävelen, suuren terssin sekä kvintin: Vastaukseksi saamme sävelet c, e ja g.

C-duuri sävellajin muut soinnut

Nyt kun tiedät, että duurisoinnuissa on 3 säveltä, jotka ovat pohjasävel, suuri terssi ja kvintti, voit kokeilla mitkä eri soinnut C-duuriasteikolla ovat duurisointuja käyttämällä muita sävellajin säveliä (d-e-f-g-a-h) pohjasävelinä (vrt. Kuva 1.2 tummennetut sävelet).

Vastaavasti mollisoinnuissa sävelet ovat pohjasävel, pieni terssi ja kvintti. Tätä tietoa hyödyntämällä voit selvittää mitä mollisointuja C-duurisävellajiin kuuluu.

Kun muodostat sointuja C-duurissa, voit käyttää ainoastaan sävellajiin kuuluvia säveliä. Käytännössä usein säveliä lainataan myös sävellajin ulkopuolelta, mutta koska tämä on vasta sointujen muodostamisen alkeet, ei sekoiteta tässä vaiheessa enempää.

Hyödyntämällä Kuvaa 1.2, kokeile mitkä soinnut saat aikaiseksi, valitsemalla ensiksi pohjasäveleksi c, sitten d, sitten e ja niin edelleen. Muista, saat käyttää ainoastaan tummennettuja säveliä. Sieltä pitäisi löytyä C-duurin lisäksi 2 duurisointua, 3 mollisointua sekä yksi sointu, joka ei sovi kumpaankaan kategoriaan.

Muista siis, että saat käyttää vain näitä säveliä: c-d-e-f-g-a-h. Esimerkiksi, jos lähdet muodostamaan D-duurisointua kokeillen suurta terssiä lähtien d-pohjasävelestä, saat toiseksi säveleksi f#. (Laske 4 puoliaskelta lähtien d-sävelestä) Koska kyseinen sävel ei kuulu C-duuri sävellajiin, joudut valitsemaan ”f#”-sävelen sijaan pienen terssin eli sävelen ”f”, joka puolestaan kuuluu sävellajiin. Tällöin saat muodostettua D-mollisoinnun. Vastaavalla tavalla voit aloittaa sävelestä E ja laskea ensiksi 4 puoliaskelta, sitten 7 puoliaskelta ja katsoa osutko tummennettuihin säveliin. Mikäli et, kokeile laskea mollisoinnun intervallit eli 3 puoliaskelta ja sitten 7 puoliaskelta. Huomioi, että kun teet tätä harjoitusta eteenpäin ja sävelet loppuvat asteikon loppupäässä, jatkat laskemista uudelleen C-sävelestä.

Vastaus:
C-duuri – sävelet: c-e-g
D-molli – sävelet: d-f-a
E-molli – sävelet: e-g-h
F-duuri – sävelet: f-a-c
G-duuri – sävelet: g-h-d
A-molli – sävelet: a-c-e
H-dim – sävelet: h-d-f  (ei mennä tässä sen syvemmälle. Kyseessä on vähennetty sointu, jota harvemmin käytetään pop-musiikissa)

Kolmisointujen muodostus kitaran otelaudalla

Tähän mennessä olemme käsitelleet intervallit, sävellajit, mitkä sävelet kuuluvat C-duuriskaalaan, sekä mistä sävelet löytyvät kitaran otelaudalla. Nyt on siis aika muodostaa soinnut kitaralla.

Kun katsot Kuvaa 1.1, huomaat että samannimisiä säveliä löytyy useasta eri paikkaa otelaudalta – esim. c on useassa kohtaa otelautaa. Juurikin tästä syystä saman soinnun voi soittaa monella eri tapaa kitaralla. Alla olevassa esimerkissä on esitetty 3 eri tapaa soittaa C-duurisointu. Tulee siis vain valita sävelet c-e-g jostain päin otelautaa ja sointu on valmis.

Kun muodostat sointuja voit käyttää soinnun säveliä (tässä c-e-g) joko yhden kerran tai useamman. Yleensä kitaralla soitettaessa osa sävelistä esiintyy useamman kerran eri korkeuksilla, jolloin sointiin saadaan enemmän väriä. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa Tapa 1-kohdassa c ja e esiintyvät molemmat kaksi kertaa.

Muistathan vielä, että kun kyseessä on C-duurisointu, tulee pohjasävelen eli c:n olla matalin soiva sävel. Siksi alla olevassa esimerkissä (Tapa 1 & 2) ensimmäistä E-kieltä, eli kitaralla ylintä, ei soiteta lainkaan. Muuten e-sävelestä tulisi alin sävel. Tällöin soinnusta käytetään yleensä nimitystä C/E missä E tarkoittaa alinta eli bassosäveltä. Tämä siis tiedoksi, jos näet joskus tälläisen soinnun niin kyseessä on siis duurisointu, jonka matalin soiva sävel on jokin muu kuin pohjasävel.

Tapa 2 ja 3 ovat nk. barresointuja, joiden sormitukset voit katsoa tästä otetaulukosta.

Samalla tavalla voit muodostaa esimerkiksi Dm soinnun useasta paikkaa valitsemalla sävelet d-f-a.

Eri duurisävellajien kolmisoinnut

Luettuasi tämän, olet toivottavasti jo sisäistänyt jollain tasolla miten sävellajit muodostuvat, mitä sointuja C-duurisävellajiin kuuluu, miten sointuja voi etsiä kitaran otelaudalta sekä miten voit selvittää myös muiden kuin c-duurisävellajin sävelet sekä soinnut.

Mikäli tässä vaiheessa kuitenkin jo laiskottaa ja pää alkaa väsyä niin alta löydät taulukon, jossa on soinnut eri sävellajeissa valmiiksi pureskeltuna. Listauksessa on vain duuri- ja mollikolmisoinnut. Sävellajeissa voi olla monia muitakin sointuja kuten esim. Aadd9, Cmaj7 jne. mutta näihin palaamme myöhemmin.

Suositeltavaa on kuitenkin, että kokeilet harjoituksen vuoksi selvittää vähintään esim. G- ja D-duuri sävellajien soinnut ja sävelet itse, jotta logiikka varmasti iskostuu takaraimoon. Toivottavasti tästä oli hyötyä.

HUOM: mikäli ylennetyt ja alennetut merkit eivät ole vielä tuttuja niin katso Kuva 1.1: Sävelet kitaran otelaudalla. Kyseisessä kuvassa on muistutuksen vuoksi merkattu, että käytännössä esim. Eb on sama kuin D#. Kyse on vain merkintätavasta.

C-duuri sävellajin kolmisoinnut:
C – Dm – Em – F – G – Am – Hdim

D-duuri sävellajin kolmisoinnut:
D – Em – F#m – G – A – Hm – C#dim

E-duuri sävellajin kolmisoinnut:
E – F#m – G#m – A – H – C#m – D#dim

F-duuri sävellajin kolmisoinnut:
F – Gm – Am – B (myös Bb) – C – Dm – Edim

G-duuri sävellajin kolmisoinnut:
G – Am – Hm – C – D – Em – F#dim

A-duuri sävellajin kolmisoinnut:
A – Hm – C#m – D – E – F#m – G#dim

H-duuri sävellajin kolmisoinnut:
H – C#m – D#m – E – F# – G#m – A#dim

Bb-duuri sävellajin kolmisoinnut:
Bb – Cm – Dm – Eb – F – Gm – Adim

Eb-duuri sävellajin kolmisoinnut:
Eb – Fm – Gm – Ab – Bb – Cm – Ddim

Ab-duuri sävellajin kolmisoinnut:
Ab – Bbm – Cm – Db – Eb – Fm – Gdim

Db-duuri sävellajin kolmisoinnut:
Db – Ebm – Fm – Gb – Ab – Bbm – Cdim

Gb-duuri sävellajin kolmisoinnut:
gb – Abm – Bbm – B – Db – Ebm – Fdim

Yhteenveto ja faktat:

• Säveliä on olemassa 12
• Duurisävellajissa on aina 7 säveltä
• Duurisoinnussa keskimmäinen sävel on suuri terssi (4 puoliaskelta)
• Mollisoinnussa keskimmäinen on pieni terssi (3 puoliaskelta)
• Duurisävellajin 1., 4. ja 5. sointu ovat duureja
• Duurisävellajin 2., 3., ja 6. sointu ovat molleja

Tutustu myös näihin:
Sointuasteet
Tabulatuurien luku
Yleisimmät kitaran otteet
Voimasoinnut
Sointuetsin