Bruce Springsteen runnoi Helsingin yleisön tainnoksiin

Olympiastadion, Helsinki. 31.7.2012
Päivitetty 5.8.2012. 

 

 

 

 

 

Kun suurin osa yleisöstä on vasta valumassa Helsingin Olympiastadionille, Bruce Springsteen astelee lavalle harmaassa t-paidassa ja aurinkolaseissa kantaen akustista kitaraa ja huuliharppua. Portit ovat olleet auki noin tunnin joten innokkaimmat fanit ovat jo kerenneet paikalle hyvissä ajoin Pomon akustista settiä varten. I’ll work for your love ja peli on auki.

Springsteen rakentaa keikkasettinsä tunnetusti kertomaan tarinaa, keinumaan rauhallisten ja rymisevien aallonharjojen välillä. Usein noin puolet settilistasta pysyy vakiona koko kiertueen ajan, toinen puolisko sen sijaan saatetaan päättää vasta muutamaa tuntia ennen estradille nousemista. Ja 17 julkaistulta studioalbumiltahan löytyy mistä valita.

Akustisen, noin puolen tunnin, mies-ja-kitara-setin aikana kuullaan tuttua materiaalia vuosien takaa. Avausbiisin jälkeen kuusikielinen laulaa yksikielisen säestyksellä kappaleet Leap of faith, No Surrender, For You sekä Mannfred Mann:inkin aikanaan coveroima Blinded by the light. Rauhottuminen. Taputusta. Aaltoja. Hemmoteltuaan yleisöä ainutlaatuisella akustisella puolituntisella, Pomo poistuuu takahuoneeseen. Todennäköisesti valmistelemaan illan settilistaa. Yleisöä on jo kerennyt saapua paikalle enemmältikin. Taputusta. Kärsimätöntä odotusta. Aaltoja, joihin lähtee mukaan myös bisneskatsomot.

Bändi saapuu lavalle muutamaa minuuttia ennen iltakahdeksaa ja 42 000 ihmisen kotibileet ovat valmiina räjähtämään käyntiin. John Fogertyn Rocking all over the world kajahtaa E-Street Bandin työkaluista. Tänäiltana tehdään Helsingissä rock-musiikin historiaa.

Tuoreimman Wrecking Ball-studioalbumin nimikkokiertueen settilistaan mahtuu luonnollisesti runsaasti materiaalia uudelta levyltä kuten We take care of our own, Wrecking ball sekä Death to my hometown. Ihan koko Stadikan yleisö ei kappaleita tunne. Tai sitten kankea pohjalainen vasta verryttelee. Ei haittaa. Vanhempaakin löytyy sopivassa suhteessa: Out in the street, Prove it all night, Lonesome Day.

Osa kappaleista venyy 10 minuuttisiksi eeppisiksi rock-oopperoiksi. Äänentoisto temppuilee. Ei haittaa. Springsteen ja ”Miami Steve” Van Zandt kepittävät toisiaan. Nils Lofgren raastaa ikinuoruuden kiimassa. Ilta pimenee. Selkää ja jalkoja kolottaa neljän tunnin jälkeen. Pakko liikkua ja Helsingin yleisö on valmis hittikimaraan. Badlands, Born in the USA, Born to run, Glory Days sekä The Rising sekä edustavat vanhemasta materiaalista sitä tunnetumpaa kastia. Stadika velloo, tamppaa ja taputtaa.

Jokaiselle on tarjoiltu todellakin jotakin. Hittikimara lähenee loppuaan. Kaksi minuuttia ja 4h on täynnä. Yläkatsomo seisoo ja jora Twist and Shoutin tahtiin. Vielä jaksaa. Klik. Uskomaton maratooni. Yli neljä ja puoli tuntia lavalla uurastaneena 62-vuotias Bruce Springsteen on antanut lipun lunastaneille enemmän kuin mitä he osasivat odottaa. Stadikan yleisö poistuu ”back hurting, voice sore and sexual organs stimulated.”

Biisivalinnat

Wrecking Ball-albumin hieman synkkien ja vahvasti nykyiseen taloustilanteeseen ja duunarin olemassaolon kappailua käsittelevien kappaleiden vastapainoksi Springsteen näytti valinneen todellisia kotibilekappaleita. Illan teemaksi näytti tosissaan ollut valittu rockin ilosanoma ja postiviisuus, joka oli omiaan tasapainottamaan Wrecking ballin kappaleiden tummuutta. Bändin faneille oli tarjolla todellista herkkua, kappaleita joita ei joka konsertissa kuulla. Sen sijaan sunnuntaifanit saivat odottaa radiohittejään melkolailla pitkään ja niiden osuus jäi suhteellisen pieneksi. Hittibiisien sijaan tarjoiltiin heillekin mahdollisuus olla osana erästä Suomen rock-historian mieleenpainuvimmista tapahtumista.

Bändin intensiteetti

62-vuotias veteraanirokkari esiintyi pitkäaikaisen taustayhtyeensä E Street Band:in kanssa kokonaisuutena keskiverrosti. Bändi on kokenut tuntuvia menetyksiä viime vuosina kun ensiksi kosketinsoittaja Danny Federici menehtyi ihosyöpään ja viime vuonna saksofonisti Clarence ”Big Man” Clemons aivojen verenkiertohäiriöön. Wrecking Ball-kiertueella saksofonisti Clarence Clemonsin osuuksia tuuraamaan valittiin hänen veljenpoikansa Jake Clemons sekä Ed Manion, jotka myös esiintyivät Helsingissä edukseen. Danny Federicin tuuraaja Charles Giordano puolestaan on esiintynyt jo useamman vuoden E Street Bandissä. Springsteenin vaimo Patti Scialfa ei Helsingissä esiintynyt. Oli kuuleman mukaan pitämässä taloa pystyssä kotopuolessa, jotta bändi voi sen tehdä Helsingissä.

Bändin yhteispeli ja dialogi lavalla ei yltänyt aivan aiempien vuosien tasolle – tai ei ainakaan välittynyt samalla tavalla yleisöön. Itse Pomo sen sijaan ylsi. Miehiä, joiden charmi jaksaa kantaa läpi 4h 06 min + 30 min shown, ei usein näillä nurkilla näy. Korkeasti kunnioitettavaa.

Yhteenveto

Viimeisen kappaleen aikana itsekin kitara kaulassa esiintynyt Jon Laundau vuosikymmeniä sitten totesi: ”I saw rock and roll’s future and its name is Bruce Springsteen.” Kitarat.info yhtyy ja kumartaa.

Lue lisää:

Matkavinkki: legendaarinen The Stone Pony Springsteenin kotiseuduilla
Brucespringsteen.net
Erinomainen artikkeli Springsteenistä (Englanniksi)
Suomen Springsteen Fan Club